Vartalon muotoilu rasvaimulla
Vartalonmuotoilu suunnitellaan aina yksilöllisesti potilaan tarpeiden mukaisesti. Rasvaimua tehdään yleisimmin vatsan, kylkien ja reisien alueelle. Rasvaimu on kuitenkin vain osa vartalonmuotoilua. Rasvaimua suunniteltaessa on aina vähintään keskusteltava, kannattaisiko poistettavia rasvasoluja käyttää tilavuuskorjaukseen eli siirtää rasvasolut toisaalle. Rasvasolut ovat potilaan omaa, arvokasta raaka-ainetta eikä kerran poistettuja rasvasoluja saa myöhemmin enää takaisin. Jos poistettava ihonalaisrasvakerros on paksu, voi rasvaimun seurauksena tulla iholöysyyttä. Tällöin voi tulla tarve poistaa ylimääräihoa. Tämä riski arvioidaan toimenpidettä edeltävästi ja potilaan kanssa yhteisymmärryksessä valitaan oikea toimenpide.
Rasvaimu voidaan tehdä joko nukutuksessa tai puudutuksessa. Suunnitellut rasvaimualueet merkitään etukäteen pystyasennossa. Toimenpide tehdään pienten ihoavausten kautta. Viillot sijoitetaan huomaamattomasti ja ihopoimujen suuntaisesti lähelle taivekohtia tai mahdollisiin aiempiin arpiin. Selän alueella viillot pyritään tekemään asymmetrisesti, jolloin arvet eivät myöhemmin erotu. Ensin rasvaimualueet täytetään adrenaliinia ja tarvittaessa puudutusainetta sisältävällä liuoksella, jolloin rasvasolut irtoavat helpommin ja verisuonet supistuvat, mikä vähentää verenhukkaa ja mustelmia. Varsinainen imuvaihe tehdään säteittäisesti, mielellään monesta suunnasta, jolloin tuloksesta tulee tasainen.
Ultraääniavusteisessa rasvaimussa rasva muutetaan ultraäänen avulla nestemäiseksi emulsioksi, joka on helppo poistaa imulla. Ultraäänestä on hyötyä eritysesti rintojen alueella sekä uusintarasvaimuissa. Laserin ja radiotaajuusenergian lämpövaikutuksen avulla voidaan lisätä ihon vetäytymistä, jolloin rasvaimusta jää vähemmän iholöysyyttä. Näissä tekniikoissa on kuitenkin riskinä palovammojen, arpien ja epätasaisuuksien aiheutuminen, erityisesti ei-osaavissa käsissä.
Rasvaimun tulos voi olla epätasainen, jos imettävä rasvakerros on hyvin vähäinen (esimerkiksi säärissä) tai jos käytetään liian paksua kanyylia lähellä ihon pintaa, tai jos imetään rasvaa vain yhdestä suunnasta. Samoin esimerkiksi laserin osaamaton käyttö saattaa aiheuttaa arpisuutta ja kuoppaisuutta. Jos rasvaa on vähän, kannattaakin rasvaimun kanssa olla harkitsevainen. Pieniä määriä voi tarvittaessa imeä, kunhan rasvaimuun käytettävä kanyyli on riittävän pieni. Kaiken rasvan poisto ei yleensä ole tarkoituksenmukaista. On hyvä, että ottorasvaa on saatavilla mahdollista myöhempää rasvansiirtoa varten.
Rasvaimu ei ole laihdutuskeino. Jossakin tapauksessa rasvaimu voi olla sysäys elämäntapamuutokseen ja helpottaa liikuntaharrastusten aloittamista. Yleensä on kuitenkin ensin suositeltavaa pudottaa painoa, jolloin myös vatsaontelon sisäinen rasva vähenee. Toisessa vaiheessa voi tehdä ongelma-alueille rasvaimun ja tarvittaessa poistaa ihoylimäärää. Painon nousu rasvaimun jälkeen johtaa rasvaimualueellakin jäljelle jääneiden rasvasolujen turpoamiseen, mutta suhteellisesti rasvaimualueella on pysyvästi vähemmän rasvakudosta.
Jos huolehditaan riittävästä nestekorvauksesta, yleensä 3-4 litraa kerralla on turvallista imeä kerralla. Suurissa rasvaimuissa runsas täyttöliuoksen käyttö voi johtaa keuhkopöhöön. Siksi on tärkeää, että potilaan virtsaneritystä seurataan ja anestesialääkäri huolehtii nestetasapainosta. Yleensä rasvaimusta toipuu parissa päivässä. Mustelmaisuutta voi olla parin viikon ajan ja tukitekstiilejä tulee käyttää 2-3 viikkoa, jotta iho vetäytyy tasaisesti alustaansa eikä ihon alle kerry nestettä.